CRANMER.
Ain' olen, hyvät herrat, elämässä
Ja virassani vakaast' ahkeroinut,
Ett' opetukseni ja valtani
Ain' yhtä varmaa suuntaa noudattaisi;
Päämääräni ol' aina tehdä hyvää;
Eik' ole sitä miestä — hyvät herrat,
Vakaasta sydämmestä sanon sen —
Jok' yksityisenä ja virkamiesnä
Enemmän inhoisi ja vastustaisi
Yleisen rauhan rikkojaa, kuin minä
Rukoilen, ettei koskaan kuningas
Vähemmän uskollista miestä löytäis.
Ne, joiden ruokana on kateus
Ja kiero kavaluus, ne parempaansa
Purevat aina. Pyydän, hyvät herrat,
Ken tässä kantajani lieneekin,
Ett' avosilmin astuisi hän esiin
Ja julki mua syyttäis.
SUFFOLK.
Ei, mylord,
Ei käy se: neuvoskuntaan kuulutte
Ja siinä teit' ei tohdi kukaan syyttää.
GARDINER.
Mylord, kun meill' on tärkempääkin tässä
Niin lyhyesti: meidän neuvostamme,
Asiaa jouduttaakseen, majesteetti
Nyt käskee viedä teidät Toweriin.
Kun yksityinen mies taas olette,
Niin kyll' on niitä julkisyyttäjiä
Enemmän, luulisin, kuin toivoisitte.
CRANMER.
Suur' kiitos, lord Winchester; Aina hyvä
Olette ystävä; jos teill' ois valta,
Niin tuomari ja valamies yht' aikaa
Te oisitte, — niin sääli teidät valtaa.
Näen mitä tarkoitatte: tuhoani.
Hyvyys ja rakkaus kirkonmiehelle
Paremmin sopisi kuin vallanhimo.
Sävyllä tulis eksytetyt voittaa,
Ei työntää pois. Ma tästä suoriudun,
Jos kuinka kiusaattekin malttiani, —
Niin varma se, kuin että teitä tunto
Noist' ainaisista synnintöistä soimaa.
Sanoisin enemmänkin, mutta siitä
Mua ammattinne kunnioitus estää.
GARDINER.
Mylord, mylord, niin totta olette
Kerettiläinen; silon pinnan alta
Vain heikkous ja ontot sanat kuultaa.
CROMWELL.
Olette, lord Winchester, suokaa anteeksi,
Nyt liian ankara: noin suurta miestä,
Vaikk' oiskin syypää, tulis kunnioittaa
Tok' entisyydestänsä. Julma sortaa
On sortunutta.
GARDINER.
Herra sihteeri,
Anteeksi suokaa, moinen puhe sopii
Vähimmin teille.
CROMWELL.
Kuinka niin, mylord?
GARDINER.
Tuot' uutta lahkoa te suositte,
Sit' enkö tietäis? Ette ole puhdas.
CROMWELL.
En puhdasko?