(Torvensoittajia, kaksi ammattivanhinta, lord määri, sukkanauhanritariston airut, Cranmer, Norfolkin herttua, marsalkan sauva kädessä, Suffolkin herttua, kaksi aatelismiestä, kantaen suuria maljoja kumminlahjoiksi; sitten neljä aatelismiestä, kannattaen kunniakatosta, jonka alla Norfolkin herttuatar, äitikummina, kantaa kalliiseen mantteliin puettua ristilasta; hovinainen kannattaa hänen laahustaan. Hänen jäljissään kulkee markiisitar Dorset, toinen äitikummi, ja ylimysnaisia. Saatto kiertää kertaalleen näyttämön, ja airut puhuu.)
AIRUT.
Taivas äärettömästä hyvyydestään suokoon pitkän, suositun ja aina
onnellisen elämän korkealle ja mahtavalle Englannin prinsessalle,
Elisabetille.
(Torventoitotuksia. Kuningas tulee seurueineen.)
CRANMER (polvistuen).
Ja teidän korkeutenne puolesta
Ja hyvän kuningattaren myös minä
Ja jalot kanssakummit rukoilemme:
Kaikk' onni, ilo, mitä taivas suinkin
Voi vanhemmille suoda, aina tulkoon
Tään armaan neiden kautta osaksenne.
KUNINGAS HENRIK.
Suur' kiitos, arvollisin arkkipiispa;
Mikä on nimi?
CRANMER.
Elisabet.
KUNINGAS HENRIK.
Nouskaa! —
(Kuningas suutelee lasta.)
Täss' ota suudelmassa isän siunaus.
Jumala suojelkoon sua! Hänen huostaans'
Elämäs annan.
CRANMER.
Aamen!