REIGNIER.
Miss' ootte, prinssi? Mitä aattelette?
Jätämmekö vai emme Orleansin?
PUCELLE.
Ei, sanon minä, pelkurit te raukat!
Viimeiseen taistelkaa; ma teitä kaitsen.
KAARLE.
Se sana pitää; loppuun taistelkaamme.
PUCELLE.
Valittu olen vitsaks Englannin.
Pelastan kaupungin tän' yönä vielä:
Syyssuven saatte, pyhän Martin kesän,
Kun minä tähän sotaan rupean.
On maine niinkuin rengas vedessä,
Jok' yhä laajenee ja laajenee,
Siks että levitessään tyhjään haihtuu.
Englannin rengas päättyi Henrikkiin,
On haihtunut sen ympäröimä maine.
Nyt olen kuin se ylvä voittolaiva,
Miss' Caesar kulki kera onnensa.
KAARLE.
Jos Mahometin innostutti kyyhky,[3]
Niin sinut innostuttanut on kotka.
Ei Konstantinon äiti Helena,
Pyhän Filipin ei tyttäret[4] sua voita.
Sa maahan tullut kirkas Venus-tähti,
Kuink' oikein nöyrästi sua palvelisin?
ALENÇON.
Pois viipy! Avuks kaupungille!
REIGNIER.
Vaimo,
Pelasta, miten taidat, kunniamme!
Karkoita heidät Orleansista
Ja tule siten kuolemattomaksi.
KAARLE.
Koht' yrittämään käymme. Joutuun tulkaa!
Jos pettää hän, en profeetoita usko.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus,