GLOSTER.
Takaisin sinä, julki kavaltaja!
Sa, joka Henrik-vainaan tappaa aioit
Ja jolta synninkuitin portot saavat;[5]
Leveässä kardinaali-hatussasi
Ma sua seulon, noin jos yhä uhmaat.
WINCHESTER.
Takaisin, sinä! Min' en tuumaa väisty;
Damaskus olkoon tää,[6] ja sinä Kain;
Nyt tapa Abel-veljesi, jos tahdot.
GLOSTER.
En sua tappaa tahdo, pois vain ajaa;
Kuin lasta kastehameessa sua kannan
Pois punakaavussas, noin ilman muuta.
WINCHESTER.
Koitappas vain! Sua uhmaan vasten suuta.
GLOSTER.
Vai uskallat? Mua uhmaat vasten suuta? —
Miekkaanne, miehet! Turvaa tääll' ei muuta.
Sini- ja rusotakit vastakkain! —
Kavahda partaas, pappi!
(Gloster ja hänen miehensä hyökkäävät piispan päälle.)
Sitä aion
Ma nyhtää ja sua kelpolailla piestä.
Maan tomuun kardinaali-hattus poljen,
Ja paavin uhalla ja kirkon arvon
Sua leukapielist' ees-taas riepotan.
WINCHESTER.
Paaville siitä vastata saat, Gloster.
GLOSTER.
Winchester-hanhi; Nuora tänne, nuora!
Pois heidät pieskää, kaikki yhteen heittoon!
Susi lammasvaatteissa, sun minä peittoon.
Rusotakit, pois! Pois, puna-teeskentelijä!
(Glosterin miehet ajavat pois kardinaalin miehet.
Keskellä melskettä tulee Lontoon lordmajori palvelijoineen.)
LORDMAJORI.
Hävetkää, loordit! Esivallan miehet,
Noin riettaastiko rauhan rikotte?
GLOSTER.
Lordmajor, vait! Et loukkaustani tunne:
Tuo Beaufort, jok' ei kuningasta pelkää,
Ei Jumalaa, on Towerin anastanut.