Westminster-Abbey.
(Surumarssi. Kuningas Henrik V:n ruumis lepää loistovuoteella,
sen ympärillä Bedfordin, Glosterin ja Exeterin herttuat,
Warwickin kreivi, Winchester'in piispa, airuita y.m.)
BEDFORD.
Nyt mustiin taivahat[1] ja päivä yöksi!
Te pyrstötähdet, joista riippuu aikain
Ja valtain vaiheet, pyrstöjänne kirkkait'
Ilmassa häilytelkää, niillä piesten
Pahoja noita tähti-luopioita,
Jotk' aihehtineet Henrikin on kuolon!
Hän, viides Henrik, kauan elääkseen
Ol' liian suuri. Englanti ei koskaan
Moint' ole kuningasta kadottanut.
GLOSTER.
Meill' ennen häntä kuningast' ei ollut.
Hän oli uljas, luotu käskemään:
Kun säiläns' säihkyi, huikenivat silmät;
Käsvartensa kun levitti, ne leijui
Kuin lohikäärmeen siivet; silmän palo,
Vihaista tulta täynnä, vihollisen
Enemmän soenti ja pakoon työnsi
Kuin sydänpäivän pisto vasten otsaa.
Vaan mitä puhun? Sanat täss' ei riitä:
Kun kättä vain hän nosti, niin hän voitti.
EXETER.
Mustissa surraan; miks ei verissä?
On Henrik kuollut eikä virkoo enää.
Puuarkkua me tässä saattelemme
Ja kuolon kunnotonta voittoa
Nyt juhlakulkueessa julistamme
Kuin vangit voittovaunuun kytketyt.
Kuin? Turman tähtiäkö kiroilemme,
Kun kukistivat kunniamme näin?
Vai uskommeko, että viekkaat frankit,
Kuin mitkä noidat, hänet loitsuillaan
Pelosta surmas?
WINCHESTER.
Kuningas hän oli,
Siunaama kuningasten kuninkaan.
Frankeille julma tuomionkaan päivä
Niin julma ei kuin hänen katsantonsa.
Hän soti sotaa sotalaumain herran
Ja kirkon rukous hälle voiton toi.
GLOSTER.
Kirkonko? Jos ei rukoilleet ois papit,
Ei elo hält' ois katkennut niin pian.
Naismainen prinssi vain on teille mieleen,
Jot' ohjata kuin koulupoikaa voitte.
WINCHESTER.
Mik' onkaan mulle mieleen, sinä olet
Protektori ja ohjaat maat ja prinssit.
On vaimos korska; hän sua enemmän
Kuin Jumala ja pyhät miehet ohjaa.
GLOSTER.
Vait pyhyydestä! Sinä lemmit lihaa
Ja kirkoss' et käy vuosikauteen muuten
Kuin rukoillakses turmaa vainoojilles.
BEDFORD.
Heretkää toraamasta! Tyyntykää!
Pois alttarille! — Mukaan, airuet! —
Aseemme kullan sijaan uhraamme:
Nyt Henrik kuollut on, ei aseet tarpeen. —
Oi, jälkimailma, näet viel' ajat kurjat,
Imulaps kun silmäst' äidin kyynelt' imee,
Ja saari tää on suolavetten alho,
Ja kuolleit' itkemään jää vaimot yksin! —
Oi, viides Henrik, henkeäsi huudan:
Tee onnekkaaksi tämä valtakunta,
Maast' estä keskinäiset kansaisriidat,
Pois turman tähdet torju taivaalta!
Sun sielusi on tähti loistavampi
Kuin Julius Caesar taikka Berenice.