(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Tervehdykseni teille, arvon loordit!
Ranskasta synkeit' uutisia tuon
Tuhosta, taposta ja tappiosta.
Guienne, Champagne, Rheims, Orleans, Pariis,
Guisors, Poitiers, — kaikk', kaikki meilt' on mennyt.
BEDFORD.
Mitä haastat, — Henrik vainaan ruumiin luona?
Hiljemmin! Tuon jos kuulee hän, niin murtaa
Hän lyijynsä ja kuolleist' ylös nousee.
GLOSTER.
Pariisi mennyt? Rouen antautunut?
Jos henkiin vielä herätä vois Henrik,
Niin tästä tiedost' uudestaan hän kuolis.
EXETER.
Mik' on sen aikaan saanut! Petosko?
SANANSAATTAJA.
Ei petos; miesten vain ja rahan puute.
Näin sotilasten kesken kuiskaillaan:
Ett' eri puolueisiin jakaannutte;
Kun tulis sotaan mennä taistelemaan,
Niin päälliköistä vain te kiistätte;
Ken tahtois verkkaista ja halpaa sotaa,
Ken lentäis sukkelaan, mut siivet puuttuu;
Ken luulee, että kulungeitta aivan
Ja mairesanoill' aikaan saadaan rauha.
Englannin ritaristo, nouse, nouse!
Soentaa nuort' ei kunniaas saa laiskuus;
Aseistasi on liljat katkottuina,
Englannin kilpi kahdeks silvottu.
EXETER.
Jos tässä meidän kyyneleitä puuttuis,
Tää sanoma ne saisi virtaamaan.
BEDFORD.
Mua koskee se, mua, Ranskan hallitsijaa.
Sopani tänne! Ranskast' ottelen.
Pois tämä häväisevä murhepuku!
Ranskalle silmäin sijaan annan haavat,
Niill' uudistuvaa turmaans itkeäkseen.
(Toinen sanansaattaja tulee.)
2 SANANSAATTAJA.
Tuon teille tuhon sanomia, loordit.
Nyt Englannist' on Ranska täysin irti,
Pait pari turhaa pikkukaupunkia;
Kruunattu Kaarle Dauphin Rheimsiss' on;
Bastardi yhtynyt on hänen kanssaan;
Reignier on, Anjoun herra, hänen puoltaan;
Alençon hänen luokseen karannut.