EXETER.
Dauphinko siis on kruunattu? Ja kaikki
Hänenkö luokseen karkaa? Mihin me nyt
Karkaamme pakoon tätä häpeää?
GLOSTER.
Me karatkaamme vihollisen kurkkuun.
Jos sinä, Bedford, uuvut, minä kestän.
BEDFORD.
Miks intoani, Gloster, epäilet?
Ma mielessäni joukon pestasin,
Joll' olen Ranskanmaan jo valloittanut.
(Kolmas sanansaattaja tulee.)
3 SANANSAATTAJA.
Arvokkaat loordit, murehenne lisäks,
Mill' arkkua Henrikin nyt kostutatte,
Tuon teille tiedon julmast' ottelusta,
Jonk' ottel' uljas Talbot Ranskan kanssa.
WINCHESTER.
Ja jossa Talbot voitti, eikö niin?
3 SANANSAATTAJA.
Oi, ei, vaan jossa Talbot voitettiin!
Ma juurta jaksain tapauksen kerron:
Elokuun kymmenentenä, kun urho
Palasi piirityksest' Orleansin,
Mukanaan tuskin kuusituhatt' miestä,
Niin kolminkolmattapa tuhansin
Hänt' ahdisti ja saarti ranskalaiset.
Väkeä järjestää ei ollut aikaa,
Ei keihäit' ampujien suojaks panna,
Vaan piti aidoist' ottaa suipot seipäät
Ja pistää niitä umpimähkään maahan
Estääkseen ratsuväen hyökkäystä.
Neljättä tuntia siin' oteltiin,
Ja uljas Talbot miekoin sekä peitsin
Tek' ihmetöitä yli ihmisjärjen.
Satoja lähetti hän helvettiin;
Pakeni kaikki häntä: tuolla, täällä
Ja kaikkialla riehui hän kuin hurja.
"Se itse hiisi on", huus ranskalaiset;
Hänt' ällisteli koko sotajoukko.
Väkensä, nähdessään tuon sankar'innon,
Huus yhteen ääneen: "Talbot eläköön!"
Ja hyökkäs kuumimpahan verilöylyyn.
Siin' oisi saatu täydellinen voitto,
Jos sir John Fastolfe[2] ei ois pelkur' ollut:
Hän etujoukoss' oli jäljimpänä,
Heit' auttaakseen ja seuratakseen, mutta
Pakeni, kurja, miekall' iskemättä.
Yleinen syntyi hävitys ja tappo,
Heit' yltänänsä vihollinen saarti.
Dauphinin mieliks silloin peitsen pisti
Talbotin selkään kurja vallooni,
Talbotin, jota koko Ranskan voima
Ei uskaltanut silmiin katsoa.
BEDFORD.
Talbotko kuollut? Itseni nyt tapan,
Siks että täällä loistoss' elän jouten,
Noin arvokas kun sankar' avutonna
Jätetään kurjain vihollisten käsiin.
1 SANANSAATTAJA.
Ei, ei, hän elää; vankina hän vain on.
Lord Scales samoin ja lord Hungerford;
Muut kaikk' on surmattu tai vangiks viety.
BEDFORD.
Lunnaansa minä maksan, minä yksin.
Dauphinin syöksen suin päin istuimeltaan
Ja kruununs' ystäväni lunnaiks annan;
Viis heitä yhteen meikäläiseen vaihdan. —
Hyvästi, herrat! Menen toimiini.
Nyt Ranskass' ilotulituksen laitan
Pyhän, suuren Yrjänämme kunniaksi.
Kymmenentuhatt' otan miestä myötä;
Vaviskoon manner niiden verityötä. —