TALBOT.
Ei vaaraa, kaunis rouva; älkää väärin
Talbotin mielialaa arvostelko,
Niinkuin te ulkomuodost' erehdyitte.
Tekonne minua ei loukannut,
Ja muuta hyvitystä min' en vaadi,
Kuin että suotte meidän viinejänne
Ja ruokianne hiukan maistella;
Näet, sotureill' on aina hyvä maitti.
KREIVINNA.
Sydämmest' aivan; kunniaks on mulle
Niin suurta sankaria kestitä.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Lontoo. Templen puisto.[10]
(Somerset, Suffolk, Warwick, Richard Plantagenet,
Vernon ja eräs lainoppinut tulevat.)
PLANTAGENET.
Arvoisat loordit, miks näin vaikenette?
Puhua totuutt' eikö kukaan tohdi?
SUFFOLK.
Olimme Templess' äänekkäitä liiaks;
Puutarha tää on paljon sopivampi.
PLANTAGENET.
Sanokaa suoraan, minuss' eikö totuus,
Ja vääräss' eikö Somerset, tuo suulas?
SUFFOLK.
Min' olen patus lakiasioissa;
En ole koskaan lakiin mukautunut,
Siis lain nyt mukautan itseeni.