SOMERSET.
Lord Warwick, erottakaa välimme.
WARWICK.
Kahdesta haukast' äkkilentoisemman,
Kahdesta koirast' isosuisemman,
Kahdesta tapparasta terävämmän,
Kahdesta hevosesta uljaamman,
Kahdesta immest' ilosilmäisemmän
Voin heikoll' älylläni erottaa;
Lain hienon hienoist' ongelmist' en vaan
Tajua enempää kuin naakkakaan.
PLANTAGENET.
Oh, mikä kohtelias varovaisuus!
Niin alaston on puolellani totuus,
Ett' umpisokeakin näkee sen.
SOMERSET.
Mun puolellain niin hyväpukuinen
Se on, niin selvä, loistava ja kirkas,
Ett' itse kaihenkin se läpi kuultaa.
PLANTAGENET.
Kosk' on niin jäykkä kielenne ja mykkä,
Niin tuokaa merkill' ilmi mielenne:
Ken aito aatelinen on ja puoltaa
Sukunsa kunniaa, hän taittakoon —
Jos arvelee mun puhuneeni totta —
Näin valkoruusun tästä pensaasta.
SOMERSET.
Ken pelkäämätön on, eik' imartaja,
Vaan totuutt' auttaa tahtoo, poimikoon
Täst' orjantappurasta punaruusun.
SUFFOLK.
Rusetta kammoksun ja, puhtahana
Matavan lieheen ruseesta, ma poimin
Plantagenetin kanssa valkoruusun.
WARWICK.
Somerset oikeass' on, sen ma sanon,
Ja hänen kanssaan punaruusun poimin.
VERNON.
Seis, hyvät loordit; ennen poimintaa
Sopikaa, että se, ken puolellensa
Vähimmän määrän ruususia saa,
Se myöntäköön, ett' oikeass' on toinen.
SOMERSET.
Hyvä Vernon, muistutus on paikallaan;
Jos vähimmän saan minä, olen vaiti.