1 VANGINVARTIJA.
Richard Plantagenet hän kyllä tulee.
Panimme sanan asuntoonsa, Templeen;
Vastattiin, että tulee.
MORTIMER.
Hyvä on!
Siis vihdoin sielu lohdutuksen saa! —
Mies raukka! Solvaistuna niinkuin minä!
Siit' alkain, kuin sai vallan Henrik Monmouth,
Vaikk' ylemp' oli sotamaine mulla,
Täss' inhass' olen ollut tyrmässä;
Siit' alkain mustattu on Richardia
Ja viety hältä perintö ja maine.
Mut kuolo vakava, se huulten hoiva,
Kurjuuden kaiken armas kirvoittaja,
Nyt kahleheni helläst' irroittaa.
Lopussa hänenkin jos huolens oisi,
Ja jos taas saisi minkä menetti!
(Richard Plantagenet tulee.)
1 VANGINVARTIJA. Mylord, nyt rakas lankonne on tullut.
MORTIMER.
Richard Plantagenet, hän onko tullut?
PLANTAGENET.
On, jalo eno; kunniaton Richard,
Lankonne, hiljan herjattu, on tullut.
MORTIMER.
Mun kättän' ohjaa, että kaulata
Ma häntä saan ja viime huokaukseni
Povellaan huokaista. Oi, sano, milloin
Mun suuni koskee hänen poskeaan,
Ett' antaa saisin heikon suudelmani.
Jalo oksa suuren Yorkin sukupuussa,
Miks itses herjatuksi sanoit, miksi?
PLANTAGENET.
Käs'varteheni vanhaa selkääs nojaa
Ja tuskatonna tuskiani kuule.
Ma Somersetin kanssa tänään jouduin
Eräästä asiasta tuimaan kiistaan.
Hän siinä säädytöntä kieltä käyttäin
Isäni surmasta mua pisteli;
Se syytös salpas kieleni; ma muuten
Samalla mitall' oisin kostanut.
Siis sano, eno hyvä, isän tähden,
Plantagenetin kunniankin vuoksi
Ja heimouden nimeen, mikä syy,
Miks isäni, kreivi Cambridge, mestattiin.
MORTIMER.
Syy sama, miksi minut vangittiin
Ja miksi parhaan nuoruuteni ajan
Ma riuduin tyrmäss' inhassa, syy sama
Kirottu oli aihe isäs surmaan.
PLANTAGENET.
Selitä mulle laajemmin se syy,
En tunne sitä, en voi arvatakaan.