TALBOT.
Viel' itkein kadut tätä juontas, Ranska,
Jos Talbot vain jää petoksestas eloon.
Kirottu noita tuo, Pucelle, se velho,
Tään hornan tuhon äkist' aikaan sai;
Töin tuskin päästiin Ranskan korskaa pakoon.
(Menevät kaupunkiin.)
(Sotamelskettä. Kaupungista tulee Bedford, jota sairaana kannetaan nojatuolissa: hänen kanssaan tulevat Talbot, Burgund ja englantilainen sotajoukko. Muurille ilmestyvät La Pucelle, Kaarle, Bastardi, Alençon, Reignier, y.m.)
PUCELLE.
Huomenta, urhot! Onko viljaa tarvis?
Burgundin herra ennen paastonnee,
Kuin ostaa meiltä uutta samaan hintaan:
Se lustett' oli täynnä;[12] miltä maistuu?
BURGUND.
Niin, ilku, paha henki, rietas portto!
Koht' omallasi sinut tukeutan,
Niin että vielä viljaas sadattelet.
KAARLE.
Sit' ennen voitte kuolla nälkään, herttua.
BEDFORD.
Töin, eikä sanoin, petos kostettakoon.
PUCELLE.
Mitä, valkoparta? Kantotuolissako
Mitellä miekkaa aiot kuolon kanssa?
TALBOT.
Sa, ranskalainen piru, hiiden velho,
Himoisten huorimusten ympäröimä,
Ivata urhovanhustako kehtaat
Ja puolikuollun' arkuudesta syyttää?
Sun kanssas, lutka, vielä ottelen,
Tai häpeäänsä Talbot hukkukoon!
PUCELLE.
Noin tulinenko? — Vaiti vain, Pucelle;
Kun Talbot jyrisee, niin tapaa sataa.
(Talbot ynnä muut neuvottelevat.)
Jumalan siunaus parlamentille;
Ken puhemies on?