TALBOT.
Tohditteko meitä
Kedolla aukealla vastustaa?
PUCELLE.
Niin hölmöiks meitä luuletteko, herra,
Ett' uudelleen me vielä koittaisimme,
Omaamme omammeko on vai ei?
TALBOT.
En tuolle herjaavalle Hekatelle,
Vaan sulle, Alençon, ja muille haastan:
Tapella tahdotteko sotilaina?
ALENÇON.
En, signor.
TALBOT.
Mene sitte hiiteen, signor.
Katalat Ranskan muulinajajat!
Lymyvät muurin taa kuin kuormarengit!
Ei aatelista miekkamiestä heissä.
PUCELLE.
Pois, päälliköt! Pois muurilt' astukaamme;
Tuo katse Talbotin ei tiedä hyvää. —
Hyvästi, loordit! Sanomaan vain tultiin,
Ett' ollaan täällä.
(La Pucelle ja muut poistuvat muureilta.)
TALBOT.
Ja siellä mekin ollaan ennen pitkää,
Tai herjaks menköön maine Talbotin.
Sukusi arvon kautta vanno, Burgund,
Sa Ranskan solvausten ärsyttämä,
Taas voittaa kaupunki tai kuolla; — minä,
Niin totta Englannin kuin Henrik elää,
Niin totta kuin myös hänen isänsä
Tääll' oli voittaja, niin totta kuin
Täss' äsken luopuneess' on kaupungissa
Leijonamielen sydän haudattuna,
Niin totta voitan kaupungin tai kuolen.
BURGUND.
Mun valani ja sun ne käyvät yhteen.
TALBOT.
Mut tästä kuolevasta prinssistä,
Täst' urhokkaasta Bedfordista ensin
On pidettävä huolta. — Tulkaa, loordi,
Paremman paikan teille hankimme,
Sairaalle vanhukselle sopivamman.