BEDFORD.
Lord Talbot, älkää noin mua häväiskö;
Rouenin muurein edustalla tässä
Ma teidän kohtalonne kuormaa kannan.
BURGUND.
Mukaudu, uljas Bedford, pyyntöömme.
BEDFORD.
En tästä lähteäkseni; luin kerran
Kuin sairaanpaareill' ylvä Pendragon[13]
Läks sotahan ja vihollisen voitti.
Voin vielä sotilaita innostaa,
Sill' aina itseni ma heissä löysin.
TALBOT.
Povessa kuolevassa uljas henki! —
No, hyvä; Herran haltuun, vanha Bedford! —
Ja nyt ei muuta, urhokas Burgund,
Kuin kiireimmiten kokoon sotajoukot
Ja pöyhkeilevän vihamiehen niskaan!
(Burgund ja Talbot menevät sotajoukkoineen; Bedford y.m. jäävät.)
(Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Sir John Fastolfe ja muuan
päällikkö tulevat.)
PÄÄLLIKKÖ.
No, Sir John Fastolfe? Minne noin on kiire?
FASTOLFE.
Minnekkä? Paon kautta pelastumaan;
Taas meidät tuhota he aikovat.
PÄÄLLIKKÖ.
Kuin? Pakenetko? Talbotinko jätät?
FASTOLFE.
Niin, kaikki Talbotit, kun itse säästyn.