(Menee.)
PÄÄLLIKKÖ.
Pelkuri! Nurja kohtalosi olkoon!
(Menee.)
(Peräytymistä. Hyökkäyksiä. Kaupungista tulevat La Pucelle,
Alençon, Kaarle y.m. ja poistuvat paeten.)
BEDFORD.
Nyt, sielu lepoon, milloin tahtoo Herra;
Nyt vihollisen tuhon olen nähnyt.
Mik' ihmisen on uskallus ja voima?
Nuo, jotk' ol' äsken uhkaa, pilkkaa täynnä,
Nyt iloitsevat, paeta kun saavat.
(Kuolee ja hänet viedään pois kantotuolissa.)
(Sotamelskettä. Talbot, Burgund y.m. tulevat.)
TALBOT.
Samaksi päiväks tappio ja voitto!
Siis, Burgund, kaksinkerroin kunniaa;
Mut taivahalle kiitos voitost' olkoon!
BURGUND.
Sa voitonsankar', Talbot! Sydämmeensä
Sun Burgund tallettaa ja urhotöistäs
Hän sinne muistomerkin pystyttää.
TALBOT.
Suur' kiitos, herttua! Vaan miss' on Pucelle?
Lie nukahtanut vanha haltiansa.
Nyt missä Bastardin on kerskaukset?
Ja Kaarlen ivat! Kaikkiko on kuollut?
Rouenin pää nyt roikkuu harmista,
Kun paennut on moinen uljas seura.
Mut kaupungista täytyy pitää huolta
Ja sinne kelpo virkamiehet saada;
Ja sitte kuninkaan luo Pariisiin;
Siell' ylimyksineen on nuori Henrik.