KAARLE.
Armeijat yhdistäkää; nyt vain tuuma,
Mitenkä vahingoittaa vihollista.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Pariisi. Huone kuninkaanlinnassa.
(Kuningas Henrik, Gloster ja muita loordeja; Vernon,
Basset y.m. Talbot ja muutamia hänen sotaherrojaan.)
TALBOT.
Kuningas armollinen, kunnon loordit,
Kun tähän maahan tulostanne kuulin,
Soin aseilleni hetken lepoa,
Näin kunnioittaakseni valtaherraa;
Sen merkiks käsi tää — jok' allenne
Viiskymmentä on linnoitusta pannut,
Kakstoista kaupunkia, kuusi kylää
Valleilla varustettua, ja lisäks
Viissataa arvoluokan vankia —
Kuninkaan jalkain juureen miekan laskee
(Polvistuen.)
Ja nöyräll' alamaisen alttiudella
Näist' antaa voitoistansa kunnian
Jumalalle ensin, sitten kuninkaalle.
KUNINGAS HENRIK.
Tuo sekö on lord Talbot, setä Gloster,
Jok' on niin kauan Ranskass' oleillut?
GLOSTER.
On, luvallanne, majesteetti.
KUNINGAS HENRIK.
Terve,
Voittoisa loordi, uljas päällikkö!
Kun olin nuori — viel' en ole vanha —
Isäni muistan sanoneen: ei koskaan
Pidellyt uljaamp' ole urho miekkaa.
Uskollisuutenne jo kauan tunsin
Ja virka-intonne ja sotatyönne;
Mut vielä ette ole palkkaa saanut,
Viel' ette edes kiitostammekaan,
Kun vasta ensi kertaa teidät näemme.
Siis nouskaa; näistä suurist' ansioista
Shrewsburyn kreiviks teidät nimitämme;
Paikkanne kruunauksessa ottakaa.
(Kuningas Henrik, Gloster, Talbot ja loordit menevät.)