VERNON.
Sa, sir, jok' olit merellä niin kiivas,
Häväisten värejäni, joita kannan
Ylevän loordi Yorkin kunniaksi,
Pysyä sanoissasi tohditko?
BASSET.
Kyll', yhtä hyvin kuin sa puoltaa tohdit
Tuot' ilkikieltäs, millä pahoin haukuit
Herraani, Somersetin herttuaa.
VERNON.
Sen mukaan, mikä on, saa herras arvon.
BASSET.
Mik' on hän? Yhtä hyvä on kuin York.
VERNON.
Valetta! Tuossa todistus!
(Lyö häntä.)
BASSET.
Sa konna,
Sa tiedät, mikä sotalain on sääntö,
Ken miekan paljastaa, on kuolon oma.
Ma muuten sydänveres tyhjentäisin.
Mut menen majesteetin luo ja pyydän
Hält' oikeutta kostaa tämä vääryys:
Saat vielä, kun sun kohtaan, kestit maksaa.
VERNON.
Katala, yhtä pian siell' oon minä,
Ja ennen kohtaan sun, kuin toivotkaan.
(Menevät.)