(Kuningas Henrik, Gloster ja Exeter tulevat.)
KUNINGAS HENRIK.
Lukenut oletteko paavin kirjeen
Ja keisarin ja kreivi Armagnac'in?
GLOSTER.
Olen, mylord, ja sisällys on tämä:
Anovat nöyräst', että majesteetti
Suvaitsis Englannin ja Ranskan kesken
Pysyvän, hurskaan rauhan rakentaa.
KUNINGAS HENRIK.
Mit' ehdotuksest' itse arvelette?
GLOSTER.
Se hyvä on ja ainoa on keino
Kristittyin veren vuodatusta estää
Ja kahden puolen rauha lujittaa.
KUNINGAS HENRIK.
Niin oikein, setä; jumalatont' aina
Ja luonnotonta minusta on ollut,
Ett' uskonheimolaisten kesken näin
Verinen riita vallitsee ja julmuus.
GLOSTER.
Pait sitä — jotta ystävyyden side
Pikemmin syntyisi ja lujiintuisi —
Armagnac kreivi, joka Ranskan maan
On mahtimies ja Kaarlen lähin lanko,
Avioks teille ainon tyttärensä
Ja suuret, kalliit myötäjäiset tarjoo.
KUNINGAS HENRIK.
Avioks? Setä hyvä, olen nuori,
Opinnot, kirjat mulle sopivammat
Kuin lemmen suutelot ja kuherrukset.
Mut lähettiläät kutsukaa, ja heille
Mielenne mukaan vastaus antakaa.
Min' olen tyytyvä, jos vaali vain on
Jumalan kunniaks ja maani hyödyks.
(Legaatti ja kaksi lähettilästä tulevat,
niiden kanssa Winchester kardinaalin puvussa.)
EXETER.
Mitä ma näen? Winchester korotettu
Ja kardinaalin arvoon vihitty?
Nyt huomaan toteen käyvän mitä joskus
Kuningas Henrik viides ennusti:
"Jos kerran kardinaaliksi hän tulee,
Niin hattunsa hän nostaa kruunun tasaan."