PUCELLE.
Kaikesta kurjasta on pelko kurjin. —
Ylös, Kaarle, voittoon! Henrik riehukoon,
Ja koko maailmakin kiehukoon.
KAARLE.
Siis matkaan, loordit, Ranskan onneksi!
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Angiers'n edustalla.
(Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. La Pucelle tulee.)
PUCELLE.
Englanti voittaa, Ranska pakenee. —
Avuksi loihteet nyt ja taikakeinot:
Valiohenget, varoittajani,
Minulle merkki tulevasta suokaa!
(Ukkosen jylinää.)
Te, pohjannavan mahtivaltiaan[15]
Nopeat apurit ja käskyläiset,
Esiin, ja auttamaan mua hankkeessani!
(Pahoja henkiä tulee näkyviin.)
Nopea tulonne on vakuutena,
Ett' yhä tahdotte mua palvella.
Nyt, henget tuttavat, te valikoidut
Manalan mahtimailta, auttakaa
Mua kerran vielä, että Ranska voittais.
(Henget kulkevat ympäri mitään virkkamatta.)
Oi, pitkä vaitiolonne mua kiusaa!
Teit' olen verelläni ruokkinut,
Nyt katkon jäsenen ja annan teille
Vastaisen korvauksen vastineeksi,
Jos nyt vain suostutte mua auttamaan.
(Henget seisovat alakuloisina.)
Apua eikö? Ruumiillani maksan,
Jos rukoukseni nyt kuulette.
(Henget pudistavat päätään.)
Ruumiini eikö, eikö verenuhri
Herätä teissä entist' auliutta?
Sieluni viekää, ruumis, sielu, kaikki,
Englanti kunhan vain ei Ranskaa voita.
(Henget katoavat.)
Mun hylkäävät! Nyt on se aika tullut,
Ett' ylvän kypäränsä Ranska laskee
Ja päänsä painaa syliin Englannin,
Mun vanhat taikani on liian heikot,
Ja horna voitettavaks liian vahva.
Tomuhun loistosi nyt vaipuu, Ranska.
(Menee.)
(Sotamelskettä. Ranskalaisia ja englantilaisia tulee
sisään taistellen. La Pucelle ja York ottelevat keskenään.
La Pucelle joutuu vangiksi. Ranskalaiset pakenevat.)
YORK.
Haa, sinä Ranskan portto, nyt sun sain.
Nyt taioill' esiin loihdi henkiäsi,
Ja koita, voivatko sun vapauttaa. —
Ihana saalis, saatanalle herkku!
Kas, kuinka virnahtaa se rietas velho!
Hän, niinkuin Circe, tahtois minut muuttaa.