PUCELLE.
Sua ei voi muuttaa tuota häijymmäksi.
YORK.
Oo! Kaarle Dauphin hän on sievä mies,
Hän yksin tyydyttää voi herkkusilmää.
PUCELLE.
Palava piina vieköön sun ja Kaarlen!
Verinen käsi, parhaass' unessanne,
Äkisti yllättäköön kummankin!
YORK.
Vait, taikuri ja sadattava velho!
PUCELLE.
Oi, hetken aikaa suo mun sadattaa.
YORK.
Sadata, häijy, hirressä kun roikut.
(Menevät.)
(Sotamelskettä. Suffolk tulee, taluttaen prinssessa Margareetaa.)
SUFFOLK.
Ken lienetkin, niin olet vankini.
(Tarkastelee häntä.)
Sulo kaunotar, pois pako nyt ja pelko;
Vain käsin kunnioittavin sua kosken.
Ikisovuks näihin sormiin suukon painan,[16]
Kun sorjalle ne kierrän varrelles.
Ken olet, että sua kunnioisin?
MARGAREETA.
Margareeta olen, tytär kuninkaan,
Napolin kuninkaan; ken itse lietkin.