(Kardinaali Beaufort tulee seurueineen.)
KARDINAALI.
Kuninkaan valtuuttamana, mylord,
Tervehdin teidän ylhäisyyttänne.
Nähkäätte, kristikunnan valtiot,
Tät' ilmijulmaa riitaa surkutellen,
Vakaasti yleisrauhaa toivovat
Kopean Ranskanmaan ja meidän kesken.
Tulossa tänne joukkoineen on Dauphin
Täst' asiasta keskustelemaan.
YORK.
Siis tääkö kaiken vaivamme on tulos?
Kun surman saaneet on niin monet päärit,
Ritarit, päälliköt ja soturit,
Jotk' ovat tähän sotaan kaatuneet,
Ja maansa eteen henkens' antaneet,
Naismaisen rauhan lopuksiko teemme?
Petoksen, vilpin, juonten kautta eikö
Meilt' usiammat viety kaupungit,
Jotk' esi-isät suuret valloittivat? —
Oi, Warwick, Warwick! Tuskall' aavistan,
Ett' ehkä menetämme koko Ranskan.
WARWICK.
Huoletta, York! Jos rauhan rakennamme,
Niin ehdot panemme niin ankarat,
Ett'eivät ranskalaiset suurta hyödy.
(Kaarle seurueineen, Alençon, Bastardi, Reignier y.m. tulevat.)
KAARLE.
Englannin loordit, kosk' on sovittu,
Ett' aselepo julistetaan maassa,
Tulimme kuulemaan teilt' itseltänne,
Millaiset asetatte rauhan ehdot.
YORK.
Puhu, Winchester; mun sappeni jo kiehuu
Ja karmaalt ääneltäni sulkee tien,
Kun näen nuo inhottavat viholliset.
KARDINAALI.
Siis, Kaarle ja te muut, näin kuuluu ehto:
Kuningas Henrik kun on suvainnut
Sulasta säälistä ja lempeydestä
Vapauttaa maanne sodan vaurioista
Ja rauhan ihanuutta teille suoda,
Hän teidät kruunun vasalleiksi vaatii.
Ja sinä, Kaarle, ehdoll' että vannot
Veroa maksaa sekä alistua,
Saat, varakuninkaana hänen allaan,
Kuninkaanarvos pitää edelleen.
ALENÇON.
Oma varjonsako täytyy hänen olla?
Koristaa kruunull' ohimoitaan saa,
Mut arvoltaan ja olemukseltaan
Ei ole yksityistä ylevämpi?
Se tarjous on järjetön ja halpa.
KAARLE.
On tiettyä, ett' enemmän kuin puolet
On Ranskaa hallussain ja että siinä
Hallitsen laillisena kuninkaana;
Siis voittamattomanko osan tähden
Heittäisin oikeuteni, tullakseni
Kokonaisuuden varakuninkaaksi?
Ei, hyvä lähettiläs, ennen pidän
Sen, mikä mulla on, kuin pyydän lisää
Ja siten kenties kaikki menetän.