PUCELLE.
Te erehdytte: laps ei ole hänen.
Vaan Alençon mun rakkauttani nautti.
YORK.
Vai Alençon, se kuulu Machiavelli!
Se kuolee, vaikk' ois tuhathenkinen.
PUCELLE.
Anteeksi suokaa: harhaan teidät vein;
Ei Kaarle, mainittu ei herttuakaan,
Napolin kuningas, Reignier, mun voitti.
WARWICK.
Aviomieskö? Vallan hirveää!
YORK.
Se vasta tyttö! Itsekään ei tiedä —
Niin monta niitä oli — ketä syyttäis.
WARWICK.
Se näkyy, ett' on antias ja aulis.
YORK.
Kuitenkin puhdas neitsyt, totta vie! —
Sikiös tuomitsit ja itses, portto;
Rukoilla älä koita; turhaa tuo.
PUCELLE.
Siis viekää minut; — kiroukseni jätän:
Aurinko kirkas älköön koskaan luoko
Säteitään maahan, missä asutte!
Yö teidät peittäköön ja kuolon varjo,
Siks että turmio ja tuska teidät
Niskanne taittamaan tai hirteen ajaa!
(Vartijat vievät hänet pois.)
YORK.
Rapistu tuhkaks, sinä pirstaks säry,
Kirottu, musta hornan palvelija!