(Menee.)
YORK.
Pois viekää! Elänyt on liian kauan
Ja mailman pahuudellaan täyttänyt.
PUCELLE.
Ei, ensin kuulkaa, kenen tuomitsitte:
En lampurin ma ole sikiö,
Vaan kuninkaissa on mun sukupuuni;
Pyhä ja puhdas; taivaan valikoima
Jumalan armon vaikutuksesta
Maan päällä ihmetöitä tekemään.
En pahan hengen liitoss' ollut koskaan.
Mut te — te, himojenne saastuttamat,
Te viattoman veren tahraamat,
Tuhannen syyn ja synnin turmelemat, —
Te, armon osattomat, luulette
Ett' ihmetöitä mahdoton on tehdä
Muun avulla kuin itse paholaisen.
Suur' erehdys! Jeanne d'Arc on aina ollut
Lapsuudest' asti puhdas immikko
Ja mietteiltäänkin siveä ja kaino.
Tää julma neitseen veren vuodatus
Kostoa huutaa taivaan porteillakin.
YORK.
Niin, niin; — pois hänet viekää roviolle.
WARWICK.
Ja kuulkaa, miehet: koska hän on tyttö,
Puit' ei saa säästää; pikitynnyreitä
Pinotkaa surmapaalun kohdalle,
Niin että lyhenisi hältä tuskat.
PUCELLE.
Kova sydämmennekö ei mistään helly? —
Jeanne, heikkoutes siis tunnusta; lain mukaan
Se sulle etuoikeuden myöntää. —
Veriset murhaajat, min' olen raskas;
Last' älkää kohdussani murhatko,
Jos minut väkinäiseen kuoloon viette.
YORK.
Varjelkoon taivas! Pyhä neitsyt raskas?
WARWICK.
Se ihme suurin, mink' on koskaan tehnyt!
Siveyden ankaranko loppu tää?
YORK.
Dauphinin kanssa lystäillyt on hiukan;
Jo aavistinkin, missä tekosyy.
WARWICK.
Kas niin! Ei meillä bastardit saa elää,
Etenkin jos on Kaarle lapsen isä.