HUME.
Tietysti; kuinkas muuten? Hän ei ole arkalasta kotoisin, hän.
BOLINGBROKE. Olen kuullut sanottavan, että siinä naisessa on voittamaton henki; mutta paras olisi, herra Hume, jos pitäisitte seuraa hänelle tuolla ylhäällä, sill'aikaa kuin me puuhaamme täällä alhaalla; siis pyydän, että nyt menette Herran nimeen ja jätätte meidät. (Hume menee) Muori Jourdain, kyyristykää maahan ryömillenne. — John Southwell, lue sinä; ja niin ryhtykäämme työhömme.
(Herttuatar ilmestyy ulkoparvelle.)
HERTTUATAR. Hyvin tehty, ystävät; tervetulleet, kaikki. Toimeenne vain! Mitä pikemmin, sen parempi.
BOLINGBROKE.
Huoletta, rouva! Noita aikans' arvaa.
Yö synkkä, musta, kammottava yö,
Yö, jolloin tuleen sytytettiin Troja,
Yö, jolloin huuhka huutaa, halli haukkuu
Ja aaveet liikkuu, haamut hautans' avaa,
Se aika paras meidän askareille.
Ei, istukaa! Pois pelko! Pyhään piiriin
Me loihtimamme aaveet kiinnitämme.
(He toimittavat noitatemppunsa ja piirustavat loitsupiirin.
Bolingbroke tai Southwell lukee: conjuro te etc.
Hirvittävää ukkosenjylinää ja salamoimista; sitten nousee
henki maasta.)
HENKI. Adsum.
KREETA JOURDAIN.
Asmath!
Jumalan kautta ijankaikkisen,
Min nimeä ja voimaa vapiset,
Nyt vastaa kyselmiini; täält' et pääse,
Ennenkuin puhut.
HENKI.
Kysy mitä tahdot. —
Oi, että kaikki tää jo lopuss' oisi!
BOLINGBROKE (lukee paperista).
Kuninkaast' ensin. Miten hänen käy?