HERTTUATAR.
Ei puolinkaan niin ruma,
Kuin sinun työsi kuningasta kohtaan;
Kopea herttua, sa syyttä uhkaat.
BUCKINGHAM.
Vai syyttä, rouva? Tunnetteko tätä?
(Näyttää hänelle paperin.)
Pois tyrmään nuo ja kukin erikseen! —
Te, rouva, tulette nyt meidän kanssa.
Sa, Stafford, ota hänet huostaasi. —
(Herttuatar astuu alas parvekkeelta.)
Nyt tulee armon pikkuvehkeet ilmi. —
Pois kaikki viekää!
(Vartijat vievät pois Bolingbroken, Southwellin y.m.)
YORK.
Buckingham, hyvin häntä peijasitte.
Soma juoni! Sille kelpaa rakentaa.
Mut katsokaamme pirun käsialaa.
Mitä hän kirjoittaa?
(Lukee.)
"Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas,
Ja jälkees eloon jää ja miekkaan kaatuu."
Niin, ihan oikein:
Aio te, Aeacida, Romanos vincere posse.
No niin, ja sitte:
"Ja mik' on Suffolk herttuan kohtalo?" —
"Hän kuolee vesillä ja veteen hukkuu." —
"No, entä herttua Somersetin vaiheet?" —
"Varokoon linnoja:
Hän hiekkakedolla on turvatumpi,
Kuin missä linnat pilviin nousee."
Pois tulkaa, hyvät herrat!
On ennuksia työläs saada irti,
Ja työläs niit' on käsittää.
Nyt Henrik matkall' on Sanct Albansiin,
Ja tämän arvon-rouvan mies on myötä.
Nää sanomat on sinne saatava
Niin nopeaan kuin ratsu voi ne viedä:
Protektorille harmittava suurus.