KUNINGAS HENRIK.
Mit uutisia, lanko Buckingham?
BUCKINGHAM.
Vapisee sydän sitä ilmi tuoda.
Katala, renttuileva roistojoukko
On Leonooran, protektorin vaimon, —
Tään koko liittokunnan pään ja johdon —
Avustamana sekä suojaamana,
Vehkeillyt salaa kruunuanne vastaan
Yhdessä loitsijain ja noitain kanssa.
Olemme teossa ne tavanneet,
Maan alta pahoja kun henkiä
He nostivat ja näiltä tiedustivat
Kuninkaan elämää ja kuolemaa
Ja samoin muiden neuvoskunnan herrain,
Jost' oiti saatte laajemmalta tietää.
KARDINAALI.
Protektori, näin ollen vaimollanne
Lie pian matka Lontooseen. Tuo tieto
Aseenne kärjen kääntää, luulemma;
Nyt varmaan ette saavu määrä-aikaan.
GLOSTER.
Kopea pappi, mieltän' älä riko!
Suru ja murhe multa voiman murtaa,
Ja, murrettuna näin, ma tieltäs väistyn
Ja halvimmankin palkkalaisen tieltä.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, Herra, min saa turman häijyt aikaan,
Näin kooten koston omaan päähänsä!
KUNINGATAR MARGAREETA.
Nyt, Gloster, tahran omaan pesääs sait;
Jos syytön liet, niin turvass' olet kait.
GLOSTER.
Rakastin maatani ja kuningasta,
Siit' otan taivaan todistajakseni.
Kuin vaimoni on laita, sit' en tiedä;
Surettaa kuulla mitä olen kuullut.
Hän jalo on, mut kunnian ja kunnon
Hän unhotti, kun moista piti seuraa,
Jok' aatelisen tahraa niinkuin piki;
Hän älköön enää tulko mua liki.
Lain kouriin hänet annan ankariin,
Kun Humphreyn puhtaan nimen raiskas niin.
KUNINGAS HENRIK.
No, hyvä; täksi yöksi jäämme tänne;
Huomenna palaamme taas Lontooseen;
Ja siellä tätä seikkaa tutkitaan
Ja tilille nuo ilkimykset viedään;
Oikeuden vaakaa tulee tässä käyttää,
Se toden osoittaa ja tarkan näyttää.
(Torventoitaus. Menevät.)
Toinen kohtaus.