Lontoo. Yorkin herttuan puutarha.
(York, Salisbury ja Warwick tulevat.)
YORK.
Nyt kun on halpa illallinen syöty,
Niin suokaa, loordit Salisbury ja Warwick,
Mun täällä puistoss' omaks varmuudeksi
Vakaata tiedustella mieltänne,
Mik' oikeus mulla Englannin on kruunuun.
SALISBURY.
Haluan saada tarkalleen sen kuulla.
WARWICK.
No, ala, York; jos oikeus on sulla,
Niin Nevilit on käskettävissäsi.
YORK.
Siis, kuulkaa, hyvät herrat: — poikia
Ol' Edward kolmannella seitsemän:
Ensiksi Edward, Walesin musta prinssi;
Ja toinen William Hatfield; kolmas oli
Clarencen herttua Lionel; ja neljäs
Juhana Gaunt, Lancasterin herttua;
Sen jälkeen Edmund Langley, Yorkin herttua;
Glosterin herttua, Thomas Woodstock, kuudes;
Ja William Windsor vihdoin seitsemäs.
Isäänsä ennen kuoli musta prinssi,
Ja häneltä jäi yksi poika, Richard,
Jok' Edward kolmannelta peri kruunun,
Siks kunnes Bolingbroke, Lancasterin herttua,
Juhana Gauntin poika, kuninkaana
Nimeltä Henrik neljäs, otti vallan,
Vei viran lailliselta kuninkaalta,
Ja kuningatar-raukan Ranskaan laittoi,
Jost' oli tullutkin, ja Pomfretiin
Kuninkaan salpas, missä, kuten tietty,
Tuo hyvä Richard salaa murhattiin.
WARWICK.
Niin, totta puhuu herttua: näin kruunun
Sai Lancasterin suku.
YORK.
Ja sen pitää
Nyt väkivallall' eikä oikeudella:
Näet, vanhimman kun pojan poika kuoli,
Ois toisen pojan suku vuoross' ollut.
SALISBURY.
Mut William Hatfield kuoli lapsetonna.
YORK.
Mut kolmannella, Clarencella, — josta
Ma polveudun — Philippa oli tytär,
Jonk' Edmund Mortimer, Marchin kreivi, nai;
Hänestä lähti Roger, Marchin kreivi,
Ja tästä Edmund, Anna ja Leonoora.