SALISBURY.
Tuo Edmund, Bolingbroken hallitessa,
Niin olen kuullut, pyrki kuninkaaksi,
Ja oisi päässytkin, mut Flandower
Piti häntä vankeudessa kuolinpäivään.
Vaan jatkakaa.
YORK.
Tään vanhin sisar Anna,
Mun äitini ja kruunun perillinen,
Cambridgen Richardille meni vaimoks,
Joka Richard oli Edward kolmannen
Viidennen pojan, Edmund Langleyn, poika.
Tuost' oikeuteni johdan; Marchin kreivin
Hän tytär oli, Rogerin, jonk' isä
Ol' Edmund Mortimer, mi nai Philippan,
Clarencen herttuan ainon tyttären.
Siis, vanhemman jos pojan oikeus eellä
On nuoremman, niin kuninkuus on minun.
WARWICK.
Ei selvinkään voi tätä selvemp' olla.
Juhana Gauntin jälkeinen on Henrik,
Neljännen pojan; York taas kolmannen.
Siks kunnes Lionelin suku sammuu,
Hält' oikeus puuttuu; mut se vielä elää,
Sinussa kukkii se ja pojissasi,
Tuon rungon ihanissa aaluvissa.
Siis, isä Salisbury, nyt polvistumme
Ja täällä syrjäss' ensimmäisinä
Laillista valtiasta tervehdimme
Ja kruunun perijänä kunnioimme.
MOLEMMAT.
Kuningas Richard kauan eläköön!
YORK.
Suur' kiitos! Kuningas vain viel' en ole:
En ole kruunattu, ei tätä miekkaa
Viel' Lancasterin sydänveri punaa.
Mut äkisti tät' ei saa toimeen panna.
Vaan hiljaa, salaa, varoen. Niin tehkää,
Kuin minä, näinä vaaran aikoina:
Älkäätte olko huomaavinannekaan
Suffolkin uhkaa, korskaa Beaufortin
Ja Somersetin vallan-ahneutta
Ja Buckinghamia ja koko laumaa,
Siks kunnes karjan paimenen he pauloo,
Siveän prinssin tuon, tuon hyvän Humphreyn.
Sit' etsivät he, ja sit' etsiessään
Surmansa löytävät, jos York ei pety.
SALISBURY.
Jo riittää, York; nyt meill' on täysi tieto.
WARWICK.
Sydän sanoo mulle, että Warwick-kreivi
York-herttuan kerran tekee kuninkaaksi.
YORK.
Ja, Nevil, minä sanon itselleni:
Richard se kerran tekee Warwick-kreivin
Kuninkaast' ensi-mieheks Englannissa.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.