Lontoo. Oikeussali.
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,
Gloster, York, Suffolk ja Salisbury tulevat; kreivinna Gloster,
Kreeta Jourdain, Southwell, Hume ja Bolingbroke tuodaan
vartioittuina sisään.)
KUNINGAS HENRIK.
Glosterin vaimo, Leonoora Cobham, esiin!
Suur' syntis Herran on ja meidän nähden;
Lain tuomio siis kuule rikoksistas,
Jotk' ovat, sanan jälkeen, kuolon omat. —
Nuo neljä viekää tyrmään takaisin
Ja sieltä mestauspaikkaan. Noita tuo
Tuhaksi Smithfieldiss' on poltettava,
Ja muut nuo kolme hirteen hirtettävät. —
Te, rouva, aatelista verta ollen,
Ikänne saatte kunniaton olla
Ja kolmen päivän julkiripin jälkeen
Omassa maassa maanpaossa elää,
Sir Stanleyn kanssa Manin saaressa.
HERTTUATAR.
Maanpako hyvä; hyvä oisi kuolo.
GLOSTER.
Sun laki tuominnut on, Leonoora;
Min' en voi päästää, minkä laki sitoo. —
(Herttuatar ja muut vangit poistuvat vartioittensa kanssa.)
Suru sydämmen ja itku silmän valtaa.
Ah, Humphrey, tämä häpeä se hautaan
Sun vanhan pääsi murehella painaa! —
Ma pyydän, kuningas, mun suokaa mennä:
Ikäni rauhaa kaipaa, suru hoivaa.
KUNINGAS HENRIK.
Seis, Humphrey, herttua Gloster! Sauvas ensin
Minulle anna; oma holhoojansa
On Henrik nyt; mun väkeni on Herra,
Ja tuki, sauva, jalkain kynttilä.
Mene rauhaan, Humphrey, yhtä rakkaana
Kuin olit kuninkaasi holhoojana.
KUNINGATAR MARGAREETA.
En tiedä syytä, miksi holhotaan,
Kuin lasta, vallan voipaa kuningasta. —
Jumalan avulla nyt Henrik maan
On yksinvaltias. — Pois sauvas vaan!
GLOSTER.
Vai sauvani; — Täss' on se, jalo Henrik,
Sen yhtä mielisti ma annan sulle,
Kuin ennen isäsi sen antoi mulle;
Ja yhtä mielist' etees lasken sen,
Kuin toiset sitä halaa riidellen.
Hyvästi! Mun kun peittää manan laine,
Sun valtaas rauha tukekoon ja maine!