HORNER. Hyvät ihmiset ja kylänmiehet, olen tullut tänne, niin sanoakseni, oppipoikani yllytyksestä, näyttääkseni että hän on konna ja minä itse kunnon mies; ja mitä Yorkin herttuaan tulee, niin menen vaikka kuolemaan siitä, etten koskaan ole aikonut hänelle mitään pahaa, enkä kuninkaalle, enkä kuningattarelle liioin. Siis, Pietari, varo nyt kalloasi!
YORK.
Pian! Sopertaa jo alkaa konnan kieli.
Nyt, torvettaja, anna taiston merkki.
(Torventoitaus. Taistelevat, ja Pietari paiskaa mestarin alleen.)
HORNER.
Seis, Pietari, seis! Tunnustan, tunnustan petokseni.
(Kuolee.)
YORK. Ottakaa pois häneltä ase. — Poikaseni, kiitä sinä Jumalaa ja hyvää viiniä mestarisi päässä.
PIETARI. Hyvä Jumala, olenko minä voittanut viholliseni tässä ylhäisessä seurassa? Oi, Pietari, olet nyt näyttänyt toteen asiasi oikeuden.
KUNINGAS HENRIK.
Pois silmistämme viekää petturi.
Kuolostaan nähdään, että oli syypää;
Ja oikeuden Herra osoitti
Vakaaksi, syyttömäksi poikaparan,
Jok' oli vääryydellä surman saada. —
Pois, tule, poika, saamaan palkkasi.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.