GLOSTER.
Hänt' älä siltä kovista, jos pyydän
Sun häntä säästämään; ehk' onni kääntyy,
Ja hyvää sulle tehdä voin, jos sinä
Teet hälle hyvää. Hyvästi, sir John!
HERTTUATAR.
Menetkö mua hyvästelemättä?
GLOSTER.
En sitä voi, nää kyyneleet sen sanoo.
(Gloster ja palvelijat menevät.)
HERTTUATAR.
Sinäkin menit? Kaikk' on lohtu poissa.
Mun kaikki jättää; iloni on kuolo,
Tuo kuolo, jonka nimeäkin kammoin,
Siks että ajast' etsin ijäisyyttä.
Ma pyydän, Stanley, täältä minut vie,
Yks kaikki, minne; suosiot' en kerjää,
Vain saata minut, minne käskettiin.
STANLEY.
Man-saareen matka, armollinen rouva,
Siell' arvon mukaan teitä kohdellaan.
HERTTUATAR.
Se pahaa tietää; pelkkää olen herjaa,
Siis herjaavastiko mua kohdellaan.
STANLEY.
Kuin herttuatarta, Humphreyn puolisoa,
Sen arvon mukaan teitä kohdellaan.
HERTTUATAR.
Voi hyvin, sheriffi, mua paremmin,
Vaikk' olet häpeäni opas ollut.
STANLEY.
Sen vaati virka; anteeks suokaa, rouva.