SUFFOLK.
Olette herttuan oikein oivaltanut;
Ja lausua jos mun ois ensin tullut,
Niin oisin samaan tapaan puhunut.
Hänenpä yllytteestään herttuatar
On hornanjuonens' alkanut, sen vannon;
Ja vaikk' ei rikokseen häll' oiskaan osaa.
Niin, kerskatessaan suurest' asemastaan —
Kun kuninkaan on lähin perillinen —
Ja muilla mahtavuuden haaveiluillaan,
Hupelon vaimons' on hän yllyttänyt
Kutomaan juonta kuninkaamme tuhoks.
Syvässä vedess' isot kalat uivat,
Ja suoran tuon on pinnan alla petos;
Ei kettu hauku, lammasta kun vaanii.
Ei, kuninkaani! Tutkimaton viel' on
Tuo Gloster, pohjaton siin' asuu vilppi.
KARDINAALI.
Lakia vastoin pikkurikoksista
Hän määräs julmat hengenrangaistukset.
YORK.
Ja protektorina hän maalta kiskoi
Soturin palkoiks Ranskaan suuret summat,
Joit' ei hän sinne koskaan lähettänyt;
Siks aina melskeit oli kaupungeissa.
BUCKINGHAM.
Hoh, nää vaan pikkuvikoja on, muiden
Salaisten rinnalla, joit' aika vielä
Paljastaa tuossa Humphrey-herttuassa.
KUNINGAS HENRIK.
Niin, hyvät loordit, harras pyrintönne
Näin niittää ohdakkeet pois tieltämme
On kiitettävä; vaan, jos puhun suoraan,
Niin Gloster-lankomme on yhtä puhdas
Petoksen aikeistakin meitä kohtaan,
Kuin säisy kyyhky taikka maitovuona;
Hän hyvä, nöyrä, hurskas on, ei pahaa
Hän uneksi, ei turmaa meille hanki.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Noin tyhmä luottamus on vaarallista.
Vai kyyhky hän? Siis häll' on lainasiivet,
Sill' ilkeä on sisultaan kuin korppi.
Vai lammas hän? Siis lainanahka hällä,
Sill' ahnas susi hän on mieleltään.
Se puvun ryöstää voi, ken pettää tahtoo.
Varokaa, valtias: meidän kaikkein onni
Tuon viekkaan miehen kukistuksess' on.
(Somerset tulee.)
SOMERSET.
Tervehdykseni, armon majesteetti!
KUNINGAS HENRIK.
Somerset, terve! Mitä kuuluu Ranskaan?
SOMERSET.
Ett' arvo, valta, kaikki siinä maassa
On teiltä mennyt; kaikki lopussa!