KARDINAALI.
Jos mieli, viekää minut oikeuteen.
Hän kuoli vuoteessansa: missäs muuten?
Pakottaa voinko ihmist' elämään? —
Oi, laatkaa rääkkäämästä! Tunnustan. —
Taas elossako? Näyttäkää, miss' on:
Tuhannen puntaa, jos saan hänet nähdä! —
Ei silmiä! Ne soaissut on multa.
Oi, silittäkää hiukset! Pystyss' on ne
Kuin tymäpuikot, joihin sieluni
Takeltuu siivet. Tuokaa juotavaa!
Sanokaa rohtoherralle, ett' antaa
Sen tuiman myrkyn, jonka hältä ostin.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, ikihallitsija taivasten,
Luo armon katse tuohon onnettomaan!
Pois aja tunkeileva vihollinen,
Jok' ahdistaa tuon raukan sielua!
Povestaan huuhdo musta epätoivo!
WARWICK.
Kas, kuinka kuolontuska muodon murtaa!
SALISBURY.
Hänt' älä häiri; rauhass' eritköön.
KUNINGAS HENRIK.
Sielulleen rauha, jos niin Herra tahtoo! —
Jos taivast' ajattelet, kardinaali,
Niin kättä nosta, anna toivon merkki. —
Ei merkkiä! Hän kuolee. Armo hälle!
WARWICK.
Hirmuista elämätä todistaa
Noin julma kuolo.
KUNINGAS HENRIK.
Älkää tuomitko;
Me syntisiä kaikki olemme. —
Hält' ummistakaa silmät; uudin eteen!
Ja kaikki hartauteen vaipukaamme.
(Menevät.)
NELJÄS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.