MEREINEN.
Pois, Suffolk, minä kuolemaan sun vien.
SUFFOLK. Gelidus timor occupat artus: — sua pelkään.
MEREINEN.
Ja syystä pelkäät, sen saat kohta nähdä.
No, joko poiss' on miehuus? Joko taivut?
1 YLIMYS. Rukoile, Suffolk, puhu kauniisti.
SUFFOLK.
Suffolkin vallaskiel' on tyly, tuima,
Se voi vain käskeä, ei kerjätä.
Pois se, ett' alamaisin rukouksin
Ma mokomia kunnioisin! Ennen
Panisin pääni mestauspölkylle,
Kuin polveani muille notkistaisin
Kuin jumalalleni ja kuninkaalle;
Niin, ennen pääni veripuussa keikkuu,
Kuin halvan orjan eessä paljastuu.
Pelosta tosi-aateli on vapaa:
Enemmän kestän, kuin sa tehdä tohdit!
KAPTEENI.
Pois hänet vie, ja tuki hältä suu.
SUFFOLK.
Soturit, näyttäkää nyt julmuutenne,
Ett' ikikuuluks tulis kuolemani. —
Saa konnilt' usein suuret miehet surman:
Niin roomalainen miekkailija-orja
Hyvän tappoi Tullion; äpärä Brutus
Caesarin surmas; villi saarikansa
Pompejon; rosvot murhaa Suffolkin.
(Suffolk menee Mereisen ja muiden kanssa.)
KAPTEENI.
Nyt niistä, joiden lunnaat määräsimme,
Saa toinen mennä, niin on tahtomme;
Te tulkaa siis, ja tuo saa lähteä.
(Kaikki menevät, paitsi ensimmäinen ylimys.)
(Mereinen palaa, kantaen Suffolkin ruumista.)