MEREINEN.
Kapteeni, pistänkö ma tuota konnaa?
KAPTEENI.
Jahk' ensin minä häntä sanoin pistän,
Niinkuin hän mua pisti.
SUFFOLK.
Halpa orja,
Sanas on tylsät niinkuin sinä itse.
KAPTEENI.
Pois viekää tuo ja isonveneen laitaan
Pää katkaiskaa.
SUFFOLK.
Siin' omas uskallat.
KAPTEENI.
Niin, Poole.
SUFFOLK.
Poole?
KAPTEENI.
Poole, puolherra, rupaherra,
Lika ja loka, jonka saasta sokaa
Englannin hopeaisen juomalähteen.
Nyt tukin ammottavan suusi tuon,
Jok' ahminut on valtakunnan aarteet;
Tomua suudella saa huules, jotk' on
Kuningatarta suudelleet; ja sinä,
Jok' ilkuit hyvän Humphrey-herttuan surmaa,
Nyt suotta irjut tunnotonta tuulta,
Jok' ivaten sua viuhuu vasten naamaa.
Vihille mene hornan noitain kanssa,
Siks että valtaherralle sa naitit
Tyttären halvan kuninkaan, mi vailla
On maata, kruunua ja alamaista.
Sa pirun-taidollasi suureks kasvoit
Kuin vallan-ahnas Sulla, herkutellen
Emosi sydänveren pisaroilla.
Anjoun ja Mainen Ranskalle sa möit;
Sun tauttas ynseät normannit meitä
Ei kutsu herroikseen; ja Picardie
Voutimme tappoi, linnat vei, ja miehet
Verisnä, ryysyisinä kotiin laittoi.
Ylevä Warwick ja Nevilit, jotka
Ei koskaan suotta miekkaa paljastaneet,
Vihasta sinuun, säilään tarttuvat;
York-suku — jonka hallinnosta syöksi
Kuninkaan viattoman halpa murha
Ja kopea ja röyhkä hirmuvalta —
Kostosta palaa; lipuiss' ylväissä
Pilkoittaa pilven piilost' aurinkomme,[6]
Ja alla seisoo: nubibus invitis.
Aseissa kansa täällä Kentiss' on,
Ja päätteeks häpeä ja mieronköyhyys
On kuninkaamme linnaan hiipinyt;
Sun syysi kaikki. — Pois! — Pois hänet viekää.
SUFFOLK.
Josp' oisin Jumala, ja salamoilla
Nuo kehnot orjat murskata jos saisin!
Vähällään kurja pöyhkeilee; tuo konna.
Vain purren päällikkö, on uhkaavampi
Kuin Bargulus,[7] Illyrian merirosvo.
Ei kotkain verta ime kuhnurit,
Vain mehiläisten pesiä ne ryöstää.
On mahdotonta, että minut surmais
Mokoma halpa palkkamies kuin sinä.
Ei nosta sanas katumaa, vaan vihaa.
Kuningatar mun Ranskaan lähetti;
Ma vaadin, että joutuin viet mun sinne.
KAPTEENI.
Mereinen! —