STAFFORD.
Oi, surkeata tietämättömyyttä!
CADE. Niin, vastatkaa, jos voitte. Ranskalaiset ovat meidän vihollisemme; no siis, minä vain kysyn: voiko se, joka puhuu vihollisen kielellä, olla hyvä neuvonantaja, vai ei?
KAIKKI.
Ei, ei, ja sen vuoksi me vaadimme hänen päänsä.
WILLIAM STAFFORD.
Siis, koska hyvät sanat eivät auta,
Kuninkaan joukot viemme heitä vastaan.
STAFFORD.
Julista, airut, joka kaupungissa,
Ett' on se petturi, ken Cadeen liittyy;
Ja joka tappelusta pakenee,
Se, vaimon, lasten nähden, varotukseks
Tupansa ovipieleen hirtetään. —
Kuninkaan ystävät, mua seuratkaa!
(Molemmat Staffordit menevät sotavoimmeen.)
CADE.
Te, kansan ystävät, mua seuratkaa. —
Vapaus kutsuu, miehiä nyt olkaa;
Kaikk' alas, loordit, aatelit! Ei muita
Saa armahtaa, kuin kell' on paikkakengät:
Ne säästävää on, kunnon väkeä;
Jos tohtisivat, liittyisivät meihin.
DICK.
He ovat jo järjestyksessä, ja marssivat meitä vastaan.
CADE. Mutta me olemme vasta silloin järjestyksessä, kun olemme oikein epäjärjestyksessä. Eteenpäin, mars!
(Menevät.)