WILLIAM STAFFORD.
Valetta!
CADE.
Siinäpä se kysymys;
Mut minä sanon, että se on totta.
Vanhempi imettäjän hoitoon pantiin
Ja kerjuu-akka hänet varasti,
Kun suvustaan ei tiennyt, ja kun kasvoi,
Rupesi muurariksi; minä olen
Sen miehen poika, kieltäkää, jos voitte.
DICK.
Se on päivän selvää; siis hänestä tehdään kuningas.
SMITH. Hän muurasi takka-uunin isäni taloon, ja siitä ovat tiiliskivet elävinä todistuksina vielä tänä päivänä: älkää siis huoliko kieltää.
STAFFORD.
Siis luotatte tuon kehnon orjan sanaan,
Jok' asioista puhuu, joit' ei tunne.
KAIKKI.
Tietysti luotamme; siis, korjatkaa luunne!
WILLIAM STAFFORD.
Jack Cade, tuon sulle Yorkin herttua neuvoi.
CADE (syrjään). Valehtelee; itse sen olen keksinyt. — Mene, ukkoseni, sano kuninkaalle minun puolestani, että isänsä, Henrik viidennen, tähden, jonka aikana pojat pelasivat nappikuoppaa ranskalaisista kruunuista, minä suostun siihen, että hän saa hallita, mutta minä tahdon olla hänen protektorinsa.
DICK. Ja lisäksi tahdomme lord Sayn pään, siksi että hän myi pois Mainen herttuakunnan.
CADE. Ja siihen meillä on laki ja oikeus; sillä sen kautta Englanti on tehty rammaksi, ja saisi nyt kulkea sauvan varassa, jos en minä sitä voimallani kannattaisi. Sen sanon teille, te kuningaskumppanit, että tuo lord Say on kuohinut yhteiskunnan ja tehnyt siitä salvion; ja päälle päätteeksi, hän osaa puhua ranskaa, ja niinmuodoin hän on petturi.