(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.
(Kuningas Henrik lukee anomuskirjaa; herttua Buckingham ja lord Say hänen vieressään; etäällä kuningatar Margareeta, joka suree, Suffolkin pään yli kumartuneena.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Sanotaan: suru mielen laimentaa,
Ja turmelee ja tekee pelokkaaksi.
Siis itku pois, ja mieti kostoa!
Mut ken vois itkun heittää, tuon kun näkee?
Levätköön tuossa rinnoillani pää;
Mut missä syleiltäväni on ruumis?
BUCKINGHAM.
Minkä vastauksen antaa teidän armonne kapinoitsijain anomuskirjaan?
KUNINGAS HENRIK.
Lähetän heille jonkun pyhän piispan.
Varjelkoon taivas, että miekkaan hukkuis
Niin monta sielu-parkaa! Ennen itse
Jack Caden kanssa neuvoon käyn, kuin sallin
Verisen sodan heidät hukuttaa. —
Mut varro, luen kertaalleen sen vielä.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Oi, julmureita! Tuoko kaunis muoto
Mua hallinnut on niinkuin kiertotähti,
Ja noit' ei voinut sääliin taivuttaa,
Jotk' eivät ansainneet sit' edes nähdä?
KUNINGAS HENRIK.
Lord Say, Jack Cade on vannonut, ett' aikoo
Hän pääsi ottaa.
SAY.
Mutta minä toivon,
Ett' aikoo majesteetti ottaa hänen.