KUNINGAS HENRIK.
Mit', armas puolisoni? Yhäkö
Suffolkin surmaa valitat ja itket?
Jos minä kuolisin, niin pelkään, armas,
Ett'et mua itkis noin.
KUNINGATAR MARGAREETA.
En, ystäväni,
En itkisi, vaan eestäs kuolisin.
(Sanansaattaja tulee.)
KUNINGAS HENRIK.
No, mitä uutta? Miksi moinen kiire?
SANANSAATTAJA.
Kapinalliset on Southwarkissa; pakoon!
Cade julistaa, ett' on hän Mortimer
Ja Clarence-herttuasta polveutuu;
Valtaajaks sanoo armonne, ja vannoo
Westminsterissä kruunun ottavansa.
Sotavoimanansa ryysyinen on joukko
Tylyä, raakaa moukkaväkeä;
Lord Staffordin ja tämän veljen surma
On heitä rohkaissut ja innostanut.
Lait, opit, hovit, aatelit, ne heistä
Rojua vain on, tuhon omaa kaikki.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, jumalattomia ihmisiä!
He eivät tiedä mitä tekevät.
BUCKINGHAM.
Palatkaa Killingworthiin, majesteetti,
Siks kuin on vahva sotavoima koottu.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Oi, Suffolk-herttua jos eloss' oisi,
Niin kapina ois pian ehkäisty.
KUNINGAS HENRIK.
Lord Say, nuo petturit sua vihaavat,
Siis Killingworthiin tule kanssamme.
SAY.
Näin kuninkaani henki joutuis vaaraan:
Mun näköni jo heissä vihan nostaa;
Ja sen vuoks tähän kaupunkiin ma jään,
Ja piilen täällä miten parhaaks nään.