(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA. Mylord, saalis, saalis! Täällä on lord Say, joka on myynyt ne Ranskan kaupungit; sama mies, joka pani meidän maksamaan yksikolmatta viisitoistanneksia ja yhden killingin punnalta viimeistä sotaveroa.
(Yrjö Bevis tulee lord Sayn kanssa.)
CADE. Hyvä, hän on siitä hyvästä kymmenesti mestattava. Haa, sinä Say, senkin seepekki, senkin seevesi! Nyt sinä olet meidän kuninkaallisen tuomiovaltamme maalitaulun pilkkuna. Millä voit sinä minun majesteetilleni vastata siitä, että olet antanut pois Normandian munsööri Baisemonculle, Ranskanmaan Dauphinille? Tehtäköön se sinulle tiettäväksi tässä meidän läsnäollessamme, nimittäin lord Mortimerin läsnäollessa, että minä olen se luuta, jonka tulee laasta hovi puhtaaksi semmoisesta törystä kuin sinä. Sinä olet sangen petturimaisesti tärvellyt valtakunnan nuorison laittamalla latinankoulun; ja vaikka esi-isillämme ennen ei ollut muita kirjoja kuin pykäläpuu, olet sinä keksinyt tänne präntit ja, kuninkaan ja kruunun ja majesteetin vastukseksi, rakentanut paperimyllyn. Sinulle todistettakoon vasten partaa, että pidät seuranasi ihmisiä, joilla on alinomaa suussa nominat ja verpat ja muut mokomat inhottavat sanat, joita ei kristityn korva kestä kuulla. Sinä olet asettanut rauhantuomarit, jotka kutsuvat eteensä köyhiä ihmisiä vastaamaan asioista, joihin he eivät mitään voi vastata. Päälle päätteeksi olet sinä pannut heitä vankeuteen; ja kun eivät ole osanneet lukea, olet sinä heidät hirtättänyt: vaikka he juuri siitä syystä olisivat enimmin ansainneet elää. Sinä ratsastat satulaloimella, eikö totta?
SAY.
Mitä pahaa siinä on?
CADE. Ei ole soveliasta, että sinä annat hevosesi käydä viitassa, kun kunniallisemmat ihmiset kuin sinä käyvät housuissa ja mekossa.
DICK. Vieläpä tekevät työtä paitasillaankin, niinkuin minä itse, esimerkiksi, joka olen teurastaja.
SAY. Te, Kentin miehet, —
DICK.
Mitä sanot sinä Kentistä?
Say. En muuta kuin tämän: se on bona terra, mal agens.