CADE.
Viekää pois, viekää pois! Hän haastaa latinaa.
SAY.
Mua kuulkaa, viekää sitte, minne mieli.
Kent, Caesarin on selitysten mukaan,
Suloisin paikka koko saarella:
Ihana seutu, hyvyyksiä täynnä;
Sen kansa rikas, aulis, uljas, uuras;
Te ette siis voi säälist' olla tyhjät.
En Mainea, en Normandiaa myynyt,
Takaisin ostaisin ne hengelläni.
Hyvällä aina käytin oikeutta;
Mun rukous, kyynel voitti, eikä lahjat.
Jos mitä teiltä kiskoin, tarkoitin
Vain kuninkaan ja maan ja teidän turvaa?
Jakelin oppineille suuret summat,
Kosk' itse kirjallani armoon pääsin,
Ja koska näin, ett' tietämättömyys on
Jumalan kirous ja ett' on tiede
Se siipi, jolla noustaan taivaaseen.
Jos teit' ei itse hornan henget riivaa,
Niin ette voine mua murhata.
Tää kieli vieraille on kuninkaille
Puhunut puolestanne.
CADE.
Topp! Milloin sinä olet iskuakaan iskenyt sotatantereella?
SAY.
Isoill' on pitkät kädet; usein iskin
Ma umpimähkään vain, ja hengilt' iskin.
YRJÖ.
Mikä inhottava pelkuri! Mitä? Karkaa ihmisiin takaapäin!
SAY.
Nää posket kalvaaks valvoin teidän tähden.
CADE.
Anna hänelle korvapuusti, niin tulevat taas punaisiksi.
SAY.
Heikoks ja sairaaks pitkä istuminen
Mun teki, köyhäin juttuja kun ajoin.
CADE.
Siis teidän pitää saada vähän hamppulientä ja tapparan apua.
DICK.
Miksi vapiset, mies?