(Alhaalle ilmestyy joukko Caden seuralaisia, nuora kaulassa.)
CLIFFORD.
Hän pakeni, ja joukkons' antautui;
Nyt, naru kaulass', odottavat nöyräst'
Elon tai kuolon tuomiota teiltä.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, taivas, porttis avaa ikuiset
Ja ota vastaan ylistys ja kiitos! —
Henkenne tänään lunastitte, miehet,
Ja osoititte, kuinka maatanne
Ja kuningastanne te rakastatte.
Pysykää siinä kunnon mieless' yhä,
Ja Henrik, vaikka onkin onneton,
Ei koskaan ole armoton, se varma.
Näin kiitoksen ja armon teille suoden,
Nyt päästän teidät kunkin maallensa.
KAIKKI.
Jumala kuningasta varjelkoon!
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Kuningas, saanko luvan kertoa,
Ett' äsken York on tullut Irlannista.
Mukanaan valtava ja suuri joukko
On kernejä ja gallowglasseja,[13]
Ja uljaassa nyt marssiss' astuu tänne,
Julistain kaikkialla, että hällä
Vain mielessä on luotas karkoittaa
Somerset, jota sanoo petturiksi.
KUNINGAS HENRIK.
Näin Caden välillä ja Yorkin värjyn
Kuin laiva, joka, vältettyään myrskyn,
Tyynessä joutuu merirosvoin käsiin.
Cade joukkoineen on tuskin pakoon lyöty,
Kun York jo asestuu hänt' auttaakseen. —
Buckingham hyvä, mene häntä vastaan
Ja kysy, miksi aseiss' on, ja sano
Ett' Edmund-herttuan laitan Toweriin; —
Ja, Somerset, sua siellä säilytän,
Siks kunnes joukkons' on hän hajoittanut.
SOMERSET.
Kuningas hyvä,
Ma omin ehdoin menen vankeuteen
Tai kuolemaan, jos maani etu vaatii.
KUNINGAS HENRIK.
Mut muista, että tylysti et haasta:
Kopea on hän, kovaa kielt' ei siedä.
BUCKINGHAM.
Tahtonne teen; ja toivon että kääntyy
Hyväksi kaikki.