YORK.
Sano kunniasi kautta: vankinako?
BUCKINGHAM.
Niin, kunniani kautta: vankina.
YORK.
Siis joukkoni ma päästän, Buckingham. —
Soturit, kiitos teille; kotiin menkää;
Huomenna tulkaa Yrjön kedolle,
Niin saatte palkkanne ja mitä mieli. —
Jos valtiaani, hurskas Henrik, vaatii
Uskollisuus- ja alamaisuus-pantiks
Vanhimman poikani — tai kaikki pojat, —
Niin annan ne niin mielisti kuin elän.
Maat, ratsut, aseet, tavarat, niin, kaikki
Hän ottakoon, jos Somerset vain kuolee.
BUCKINGHAM.
York, kiitän tuota nöyrää alttiuttas.
Nyt kahden käymme telttaan kuninkaan.
(Kuningas Henrik tulee seuralaisineen.)
KUNINGAS HENRIK.
Buckingham, eikö pahaa aio York,
Kun hänen kanssaan noin käyt käsityksin?
BUCKINGHAM.
Kaikessa alamaisen nöyryydessä
York itse kuninkaalleen esiintyy.
KUNINGAS HENRIK.
Mut miksi sotavoima tuo?
YORK.
Sill' aioin
Somerset-petturin ma karkoittaa
Ja kaataa ilki-kavaltajan, Caden,
Jok' onkin, kuulemma, jo kukistettu.
(Iden tulee, kantaen Caden päätä.)