Tasanko Dartfordin ja Blackheathin välillä.
(Toisella sivulla kuninkaan leiri. Toiselta sivulta tulee
York liehuvin lipuin ja helisevin soitoin; hänen sotavoimansa
näkyy etäältä.)
YORK.
Näin Irlannista tulee York ja vaatii
Nyt oikeuttaan ja kruunun riistää heikon
Henrikin päästä. Kellot, ääneen soikaa!
Kirkkaasti, ilotulet, leimutkaa
Laillista kuningasta tervehtien!
Ah, sancta majestas, kuink' olit kallis!
Se totelkoon, ken hallita ei osaa;
Käsi tää vain kultaa pitämään on luotu;
En sanoilleni täyttä pontta saa,
Jos sit' ei valtikka tai miekka anna.
Totta kuin elän, tahdon valtikan,
Jonk' ympärille Ranskan liljat käärin.
(Buckingham tulee.)
Ken tulee? Buckingham, mua häiritsemään?
Kuninkaan luota varmaan? Teeskelkäämme!
BUCKINGHAM.
Jos hyvää aiot, York, niin tervetullut.
YORK.
Buckingham, tervehdykses otan vastaan.
Tuletko käskystä, vai muuten vain?
BUCKINGHAM.
Henrikin, majesteetin, käskystä
Kysymään, mitä rauhass' aseet tietää?
Miks sinä, alamainen niinkuin minä,
Ja vastoin pyhää uskollisuusvalaa,
Keräsit omin päin noin suuren joukon,
Ja hovin eteen näin sen tuoda tohdit?
YORK (syrjään).
Voin tuskin puhua, niin kiehuu sappi.
Piin voisin pirstata ja vuoren murtaa,
Niin halvat sanat nuo mua suututtaa.
Kuin Ajax Telamonius nyt voisin
Vihani purkaa lampaisiin ja härkiin.
Suursukuisempi olen kuningasta,
Ja mieleltäkin kuninkaallisempi;
Mut nöyrtyä mun täytyy, kunnes Henrik
On heikennyt ja minä voimistunut. —
Oi, Buckingham, ma pyydän, anteeks suo,
Odottaa sait näin kauan vastausta:
Mun sieluani vaivaa raskas synkkyys.
Syy, miksi sotajoukon toin, on se,
Ett' aioin ylvän Somersetin poistaa,
Jost' uhkaa maalle on ja kuninkaalle.
BUCKINGHAM.
Se liioin rohkea on teko sulta;
Mut jos ei muuta mieltä hankkeillas,
Niin täyttänyt on Henrik vaatimukses:
Jo Toweriss' on herttua Somerset.