KUNINGATAR MARGAREETA.
Sadalta Yorkilt' ei hän päätään peitä,
Vaan katsoo häntä rohkeasti silmiin.
YORK.
Haa! Mitä? Somersetko vapaana?
York, vihdoin ajatukses päästä valtaan
Ja kieles saata sointuun mieles kanssa!
Tuon näköäkö pitää minun sietää? —
Miks sanas söit, sa viekas kuningas,
Kun tiedät, ett' en loukkausta kärsi?
Kuningas, sanoin; kuningas et ole:
Et kelpaa hallitsemaan joukkoja,
Kun petturia hallita et tohdi;
Sun pääs ei kruunuun sovellu; sun kätes
On luotu pyhiinvaeltajan sauvaa,
Ei valtavaltikkata kantamaan.
Tuon kullan tulee kiertää tätä otsaa,
Jonk' uhkaus ja hymy vuorotellen
Surmaa ja auttaa, kuin Akhilleen peitsi.[14]
Tää käsi kannattaa voi valtikkaa
Ja arvoon, voimaan nostaa lain. — Pois tieltä!
Kautt' taivaan, sin' et hallita saa miestä,
Min taivas sulle haltijaks on luonut.
SOMERSET.
Pääkavaltaja! — Vangitsen sun, York,
Kuninkaan, maan ja kruunun petturina.
Katala, polvistu, ja anteeks ano!
YORK.
Minäkö? Mitä? Kysyn ensin noilta,
Mun sallivatko kelleen polvistua. —
Mies, kutsu poikani, he mua taatkoot.
(Muudan seuralainen menee.)
Ennenkuin sallivat mun tyrmään mennä,
He lunnaikseni miekkans' antavat.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Heti Clifford kutsukaa; hän todistakoon,
Nuo Yorkin äpärätkö kelpaavat
Isänsä, kavaltajan, takaukseksi.
(Buckingham menee.)
YORK.
Sa, veren saastuttama napolitar!
Napolin hylky, maamme verivitsa!
Sua suurisukuisemmat Yorkin pojat
Isäänsä taata voivat; surma niille,
Jotk' aikoo moisen takuun evätä!
(Edward ja Richard Plantagenet tulevat sotajoukkoineen toiselta puolelta; toiselta tulevat vanha Clifford ja hänen poikansa, hekin sotajoukkoineen.)