(Kuolee.)
GLOSTER.
Mitä? Lancasterin ylhäisveri laskee
Maan sisään aivan? Luulin että nousis!
Kas, kuinka miekka raukan surmaa itkee!
Noin purppuraiset noreet tihkukoot
Jokaisesta, ken huonettamme uhkaa! —
Jos viel' on elon kipinää, niin mene
Alas helvettiin ja sano, että minä
Sun lähetin,
(Lävistää hänet vielä kerran.)
niin, minä, jok' en tiedä
Pelosta, säälist' enkä rakkaudesta.
Niin, se on totta, mitä Henrik sanoi:
Ilmoille tulin jalat edellä;
Siis eikö minun syytä kiirehtiä
Ja oikeutemme anastajat kaataa?
Kätilö ihmetteli, naiset huusi:
"Heresta varjelkoon! On hampaat sillä!"
Niin olikin; siis päivänselvää on,
Ett' ärähdän ja puren niinkuin koira.
Kun taivas tällaiseks on ruumiin tehnyt,
Niin horna sielun painakoon sen mukaan!
Ei mulla veljeä, en tule veljeen;
Ja halliparran taivaallinen rakkaus
Niiss' asukoon, jotk' ovat toisiinsa,
Ei minussa; min' olen yksin minä. —
Varo, Clarence; valon multa hämmennät,
Mut hankin sulle pikimustan päivän:
Levitän kansaan moisen ennustuksen,
Ett Edward peloissaan on hengestään,
Ja pelon poistaakseni surmaan sinut.
Henrik ja Edward-prinssi ovat poissa:
Nyt, Clarence, sun on vuoros; muitten sitten.
Ma nousta tahdon parhaaks parahitten.
Vien tuonne piiloon, Henrik, ruumis-räiväs,
Mun riemupäivän' on sun kuolinpäiväs.
(Menee, raastaen perässään ruumista.)
Seitsemäs kohtaus.
Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.
(Kuningas Edward istuu valtaistuimella, kuningatar Elisabet ja pikku prinssi Clarence, Gloster, Hastings y.m. seisovat hänen ympärillään.)
KUNINGAS EDWARD.
Englannin valtapaikall' istun taas,
Vihollis-verin jälleen voitetulla.
Kaadoimme urhoolliset vastustajat
Kuin syksyn viljan täydess' uljuudessaan:
Somersetia kolme, kolmin kerroin
Rohkeiksi sankareiksi tunnettua;
Kaks Cliffordia, isän sekä pojan;
Kaks Northumberlandia, joiden vertaist'
Ei ollut sotaratsun kannustajaa;
Nuo uljaat karhut lisäks, Warwickin
Ja Montaguen, jotk' omiin kahleisiinsa
Kuninkaallisen leijonan on panneet
Ja metsää järistäneet ärjynnällään.
Näin kruunust' epäluulon ehkäisimme
Ja astinlaudaks saimme luottamuksen. —
Tule, Betty, että suudella saan poikaa. —
Sun tähtes, lapsi, setäsi ja minä
Valvoimme aseet yllä talviöitä,
Kävimme jalan kesän helteessä,
Ett' oisi turvattuna sulle kruunu,
Ja vaivoistamme sadon korjaisit.
GLOSTER (syrjään).
Tuon sadon tärvelen, sun pääs kun kaatuu:
Huomattu viel' en ole maailmassa.
Tää selkä taakkoja on varten köyry;
Ja taakan vielä nostaa se, tai taittuu. —
Sa tietä tee, — ja sinä täytä työ!
KUNINGAS EDWARD.
Clarence ja Gloster, kuningattarelle
Nyt alamaisuusvala tehkää, veljet,
Ja nuorta prinssiänne suudelkaa.
CLARENCE.
Alamaisuuteni kuningattarelle
Tään nuoren prinssin huuliin kiinnitän.