KUNINGATAR MARGAREETA.
Jo liiaks olet puhunut; pois tiehes!
KUNINGAS HENRIK.
Mut sinä jäät kai, rakas Edward poika?
KUNINGATAR MARGAREETA.
Niin, vihamiehiensä tapettavaksi.
PRINSSI.
Kun voittajana palaan tanterelta,
Käyn terveisillä; äitiä nyt seuraan.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Pois, poikani! Me liiaks aikailemme.
(Kuningatar Margareeta ja prinssi menevät.)
KUNINGAS HENRIK.
Kuningatar-parka! Kuinka kiukkuun purkaa
Hän rakkautensa poikaansa ja minuun!
Yorkille vihatulle kostakoon,
Jonk' ylvä, himon kannustama henki
Vie multa kruunun ja, kuin ahnas kotka,
Lihaamme raataa, mun ja poikani!
Mua kiusaa noiden kolmen loordin ero;
Kirjoitan heille, pyydän kauniisti. —
Tule, lanko, sananviejäks sinut laitan.
EXETER.
Ja minä heidät lepytän, ma toivon.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.