POIKA.
Näin isääns' onko kukaan poika huollut?
ISÄ.
Näin poikaans' onko kukaan isä surrut?
KUNINGAS HENRIK.
Näin kukaan kuningasko alaisiaan
On surkutellut? Suur' on teillä suru,
Vaan mulla kymmenesti suurempi.
POIKA.
Pois kannan sun, enk' itkemästä lakkaa.
(Kantaa pois ruumiin.)
ISÄ.
Sylini tää sun käärinliinas olkoon!
Laps rakas, sydämmeni on sun hautas,
Ei kuvas siitä lähde ikänä;
Poveni huokaus on sun kuolinkellos;
Näin hautiaisiasi isäs viettää,
Enemmän surren poikaans' ainoaa
Kuin Priamus koko urhopoikuettaan.
Pois vien sun; taistelkoon, ken tahtoo, nyt!
Sen surmasin, jot' ei ois pitänyt.
(Kantaa pois ruumiin.)
KUNINGAS HENRIK.
Oi, murheellisia ja särkyneitä!
Kuningas täss' on vaivatumpi teitä.
(Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Kuningatar Margareeta,
Walesin prinssi ja Exeter tulevat.)
PRINSSI.
Pois, isä! Kaikk' on paoss' ystävämme,
Ja Warwick raivoo niinkuin hurja härkä.
Pois! Surma meitä seuraa kannoilla.