(Kaksi metsänvartijaa tulee, jousi kädessä.)
1 METSÄNVARTIJA.
Nyt tähän tiheikköön kätkeymme:
Tuost' ahon poikki hirvi varmaan kulkee;
Varulla tuossa viidass' olkaamme,
Niin saamme parhaan paistin valikoida.
2 METSÄNVARTIJA. Käyn tuonne kunnaalle, niin ampua Me saamme kumpikin.
1 METSÄNVARTIJA.
Se ei käy päinsä;
Sun jouses kalske karkoittaa vois lauman,
Ja minä jäisin ampumaani paitse.
Täss' olkaamme ja hyvin tähdätkäämme;
Ja jott' ei aika tulis pitkäksi,
Niin kerron sulle, mitä mulle tuonnoin
Tapahtui juuri tällä paikalla.
2 METSÄNVARTIJA. Ei, varro, kunnes tuo mies menee ohi.
(Kuningas Henrik tulee valepuvussa, rukouskirja kädessä.)
KUNINGAS HENRIK.
Skotlannist' ajoi minut karkuun halu
Tervehtää rakkain silmin omaa maata.
Ei, Henrik, Henrik! Sull' ei ole maata:
On kruunus viety, paikkas täytetty,
Pois päästäs huuhdottu on pyhä voide!
Ken polvillaan nyt Caesariks sua sanoo?
Ken nöyrä anoja sult' oikeutt' anoo?
Ei, kukaan puoltoas ei pyydä! Enhän
Voi itseäni auttaa, kuinka muita?
1 METSÄNVARTIJA. Kah, tuoss' on hirvi, jonka nahka maksaa Entinen kuningas! Hei käydään kiinni!
KUNINGAS HENRIK.
Ma tahdon raskaan kohtaloni kantaa.
Se viisaint' on, niin viisaat sanovat.
2 METSÄNVARTIJA. Mit' aikailemme? Käydään käsin kiinni!