WARWICK.
Ja Yorkin myös, niin kauan kuin tää käsi.
KUNINGAS LUDVIG.
Te, Edward, Oxford, ja te, Margareeta,
Suvaitkaa syrjään käydä siksi aikaa,
Kuin lisää puhuttelen Warwickia.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Hänt' ettei Warwick sanoillaan vain tenhois!
(Kuningatar, prinssi ja Oxford vetäytyvät syrjään.)
KUNINGAS LUDVIG.
No, sano, Warwick, tuntos puolesta,
Edwardko oikea on kuninkaanne?
Sen kanss' en mielelläni ryhtyis liittoon,
Jok' ei ois laillisesti valittu.
WARWICK.
Nimeni, kunniani siitä annan.
KUNINGAS LUDVIG.
Mut onko hän myös kansan lempilaps?
WARWICK.
Sit' enemmän, kuin turman laps on Henrik.
KUNINGAS LUDVIG.
Nyt suoraan sano, teeskentelemättä.
Mihinkä määrään sisartani Bonaa
Hän rakastaa.
WARWICK.
Niin rakastavan näyttää,
Kuin hänen-laisen sopii valtiaan.
Ma usein kuulin hänen vannovan,
Ett' ikuisuuden puu on rakkautensa:
Siveyden maassa juurtuu se, ja lehtii
Ja heitii rakkauden auringossa,
Kateutt' ei pelkää, halveksintaa vaan,
Jos Bona hänt' ei päästä tuskistaan.