WARWICK.
Siis suostun, vaikka vastenmielisesti.
Henrikin ruumiiseen, kuin kaksoisvarjo,
Nyt liitymme ja häntä edustamme,
Tarkoitan hallituksen vaivoissa;
Hän arvoss' itse rauhaa nauttikoon.
Mut, Clarence, nyt on enemmän kuin tarvis
Julistaa heti Edward petturiksi
Ja panna maansa, tavaransa kiinni.
CLARENCE.
No tietenkin; ja säätää perimys.
WARWICK.
Ja siin' ei Clarencea unhoteta.
KUNINGAS HENRIK.
Mut ensin, ennen muita tehtäviä,
Mun suokaa pyytää — en nyt enää käske —
Ett' oiti Margareeta kuningatar
Ja Edward prinssi tuodaan Ranskasta:
Siks kunnes heidät näen, peittää puoliks
Epäily, pelko vapauteni ilon.
CLARENCE.
Se kiireimmiten tehdään, majesteetti.
KUNINGAS HENRIK.
Lord Somerset, ken on tuo nuorukainen,
Jost' on niin hellä teillä huolenpito?
SOMERSET.
Se Richmondin on kreivi, nuori Henrik.
KUNINGAS HENRIK.
Käy tänne, sinä toivo Englannin![11]
(Laskee kätensä hänen päänsä päälle.)
Jos totuutt' ennustavan hengen mulle
Salaiset voimat suo, niin tulee tuosta
Kauniista pojast' isänmaamme siunaus.
Katseessaan asuu rauhan majesteetti,
Pää luotu kruunua on kantamaan
Ja käsi valtikkaa; hän vastaisuudess'
On valtaistuimelle kaunistus.
Hän suuren saakoon arvon: hän taas saattaa
Sen nostaa, minkä minä olin kaataa.